PYHIINVAELLUS IKEAAN JA TALVINEN KESÄPUISTO

Terve toverit! Täällä päin maailmaa elämä rullaa eteenpäin samalla meiningillä kuin tähänkin saakka, eli melko mukavasti. Koulussa päätin downgreidata venäjänryhmäni ihan vain siksi, että testattuani alempaa ryhmää totesin olevani tarpeeksi kusessa sielläkin. Salielämä puolestaan koki mukavan muutoksen käytyämme testaamassa muutaman kerran viikossa (why oh why) järjestettävän toiminnallisen treenin, josta tykättiin kaikki kyllä kovasti. Auttaa ainakin siihen kovimpaan crossfit-ikävään, nykyisen salikortin lisäksi kun ei millään viitsisi maksaa vielä erikseen jäsenyyttä cf-salille, vaikka niitäkin ja varmasti hyviä sellaisia Pietarista ehdottomasti löytyykin.

Tauot luentojen välillä jäävät usein niin lyhyiksi, että lähikahviloiden tarjonta tulee varmasti tutuksi.

Paistaa se aurinko risukasaankin. 

Vitsi vitsi, mutta saa se kaiken ainakin näyttämään paremmalta. 

Täällä sitä kelpaa opiskella. 

Kuva koulun viereisen kanaalin ylittävältä Pankkisillalta.

Suurin osa vaihtareiden luennoista järjestetään oikealla näkyvässä vanhemmassa rakennuksessa.

Koulun porteilta näkyy sekä Kazanin katedraali, Verikirkko että Dom Knigin torni.

Portinvartijat vahtii lintsareita.

Venäläistä rakkautta ilmassa.

Digimarkkinoinnin kurssi ja suomalainen luennoitsija oli aivan huippu valinta.

Musta on täällä tullut vielä entistä enemmän keittojen ystävä. Hyvää ja halpaa!

Kokattiimpa kerran jotain itsekin, ja tuli vieläpä syömäkelpoista.

Master Chef Ramsay vauhdissa. 

Ihmiset, olkaa hyvä ja tiskatkaa tiskinne.

 Yksi viime viikon kohokohdista oli ehdottomasti visiitti venäläiseen Ikeaan. Ensinnäkin, jo matka itsessään  metrolla ja paikallisella bussilla tähän ruotsalaiseen pyhiinvaelluskohteeseen keskelle slaavilaista lähiötä avasi omat silmäni taas kerran uudestaan. Eihän me tuolla Nevskin reunalla asuessamme nähdä sitä todellista Venäjää, ei sitten ollenkaan. Hyvä siis välillä hypätä ulos siitä fancysta kuplasta ja matkustaa vähän keskikaupungin ulkopuolellekkin. Ei nimittäin montaa korttelia tarvitse pääkadulta ja historiallisesta keskustasta poiketa, kun jo alkaa nähdä ympärillään muutakin, kuin niitä oligarkkien turkiksiin kietoutuneita vaimoja ja upeita maamerkkejä. Siltikään, en valita. Onneksi Henkka toimii kirjeenvaihtajana noilla hämärillä kujilla, ja metrollahan sitä päräyttää nopeasti tänne sivistyksen ytimeen. 

Home sweet home, vähän kuin Raision liikenneympyrään olisi ajanut. 

Taattua tuttua valikoimaa. 

Vegeruuan ja lihapullat voi täällä kauhoa samalla kauhalla. Ei se niin nuukaa ole.

Jälkkäriä tarjottimelle, tottakai.

Elina tutustumassa patjatarjontaan.

Tällainen katos toisi kyllä omaankin asuntolayksiöön mukavaa tunnelmaa. Jäi vielä kauppaan...

Teki mieli kyllä tehdä pieni pintaremontti koko dormille.

Eikä tässä vielä kaikki, läheskään.

Isänmaallista väritystä.

Eikä tässäkään vielä kaikki. 

Ei, emme sentään ostaneet uusia ruokapöytiä, vaikka mieli tekikin. 

On tää shoppailu rankkaa puuhaa. Ellu ja mä nokosilla. 

Suvi, Elina ja meikäläinen poistonurkkauksen sohvalla keräämässä voimia. 

Itse Ikea ei juuri suomalaisista vastineistaan poikennut, ellei lihapulla-ateriassa havaittavaa lievää sivumakua lasketa. Olo oli siis kuin olisi kotiin astellut. Lähdin retkelle henkilökohtaisesti sillä mentaliteetilla, että hankin ehkä muutaman lautasen, aterimet ja hyvällä tuurilla tiskiharjan. Lopulta löysin itseni pikakassalta lappaamassa ostoskassiin (toki kaiken oleellisen lisäksi) muun muassa pörröisiä aamutossuja ja vaniljalta tuoksuvaa kynttilää. Vallan onnistunut ostosreissu siis, kolme tonnia köyhempänä harmittaisi Suomessa varmasti enemmän.

Valonaama, paistinpannu ja joku ruotsalainen minkki.

Lapsi on terve kun se leikkii, vai mitä, Anne?

Tää vei kaikki mehut. 

Tänään päätin taas leikkiä kunnon turismoa ja lähteä omatoimikävelylle Kesäpuistoon. Talvipuisto olisi tässä räntäisessä lumisateessa toki ollut osuvampi nimitys, mutta uudet lenkkarit jalassa sujui se sohjonkin kyntäminen ihan mukavasti. Kyllä äiti, luit oikein. Talvinilkkurit vuotavat kuin soutuvene Karunassa, joten koin olevani oikeutettu ostamaan uudet jalkineet, joissa varpaat pysyisivät kuivina tai edes lämpiminä. Pienimuotoista flunssanpoikasta kun on liikenteessä ollut jo pidemmän aikaa, ei tarvinnut Nike-storessa kauaa ostopäätöstä puntaroida. Varsinkin, kun palvelu oli ensiluokkaista neljän suomalaistytön porukan varatessa lenkkarihyllyllä suurimman osan liikkeen super tehokkaista asiakaspalvelijoista apua oikeastaan edes pyytämättä. Oikeasti, teki mieli ostaa toinenkin pari ihan vain siksi, että liikkeestä lähtiessämme tultiin meille vielä heittämään ylävitoset...(?) hulluja nuo venäläiset. Voisin kyllä testata kyseisen konseptin toimivuutta kesällä palatessani Dressmannille, sen verran iloisina kaupasta lähdettiin ulos lätkimään.

Eiliset ruispurilaiset. 

Siinä on mistä ottaa.

Ja mehän otettiin.

Harmaata on, mutta silti hymyilytti. 

MItäs siellä kurkitte? 

Paiskotte vihervarpusta kolikoilla. Mitä vaan onnen takia.

Maljakko kesäpuiston kupeessa. 

Tuskin maltan oottaa kevättä ja juoksukelejä.

Ihan jo peruskauraksi muodostunut Verikirkko.

Ei ne soopaa puhu, kun kutsuu Pietaria pohjoisen Venetsiaksi. 

Tämä taisi olla jonkun salamurhaa pelänneen herra iso herran linna, jonne kyseinen kaveri lopulta kuristettiin. Hups.

Kaunista on talvellakin.

Tässä olis koirilla (tai kissoilla) tilaa juosta. Ihmeen vähän on lemmikeitä katukuvassa näkynyt.

Joku näistä miljoonista kanaaleista, pysy siinä sitten kärryillä. 

Talvinen kesäpuisto.

Täällä kelpasi guljailla.

Vähän kutkutteli pistää juoksuksi.

Kuvat alkavat toistaa itseään.

Mutta ei välitetä siitä.

Melkein tuli ikävä Kupittaanpuistoa.

Täällä sitä jaksetaan panostaa yksityiskohtiin ja tolpannokkiin.

Lumi sula jo!

Kultaset kalterit ja kaikki. 

Tänään juhlitaan Venäjän asevoimien vuosipäivää.

Kanaalia kanaalin perään.

Jaksaa jaksaa.  

Puhelimasta loppui akku juuri palatsinaukion kupeessa, jäi hevosrattaat kuvaamatta.

Tän te kaikki jo tiedättekin.

Nyt otan suunnaksi ruokakaupan ja väsään itselleni hedelmäsalaatin. Damn you, bulgarialaiset ja Anne, kaikkeen sitä yhden granaattiomenan ja muutaman kiwin takia ryhtyy. Laters!

Loppukevennykseksi kuva toisen kerroksen keittiön ikkunasta. Nyt ymmärrän, miksi kalusteiden heittäminen ikkunasta piti kieltää erikseen.