VENÄLÄINEN FLUNSSA JA VIERAILU KISSAKAHVILAAN

Hellurei! Parin viikon mittainen tauti alkaa vihdoin olla selätetty ja voi pojat mikä työmaa oli räkätaudin sairastaminen rajan toisella puolella. Siinä, missä ei sairastamista Suomessakaan mitenkään nautinnolliseksi voi kutsua, asettaa tämä dormielämä asialle vielä omat haasteensa. Pöpöt leviää asuntolassa kuin bakteerit päiväkodissa ja pakko myöntää, että kenties kuumehouruissa tuli muutaman kerran äidin troppeja ikävä. No, onneksi puhelimen välitykseltä sai kotihoitajalta kuitenkin konsultaation kerran jos toisenkin. Harmikseni ja jälkitaudin välttääkseni olen urheilua joutunut panttaamaan kohta jo kolmen viikon ajan, joten kauhulla odotan seuraavaa kertaa toiminnallisen treenin parissa, huh! Kämppikseni sanoja lainatakseni: meininki on välillä "vain elämää" sijasta "vain kuolemaa".

Jos tässä nyt aletaan koko tarinaa (sarkasmilla höystettynä, älkööt kukaan loukkaantuko) valottamaan, niin päätin tosiaan Annen patistuksesta viimein viikko sitten raahautua lääkäriin uudelleen nousseen kuumeen takia. Meille vaihtareillehan on suositeltu hyödyntämään paikallisen EuroMed-klinikan palveluja, jossa hommat saa enemmän tai vähemmän sujuvasti hoidettua englanniksi. Venäjää vielä hieman kankeasti puhumalla kun olisin varmasti päätynyt raajan amputaatioon tai muuhun vastaavaan toimenpiteeseen... Anyway, karautimme uberilla lekurille ja hetken vakuutuspapereita täytettyäni pääsinkin jo vastaanottohuoneeseen, jossa mukava lääkärisetä kuunteli keuhkot ja tiedusteli oireideni kirjoa. Kuin apteekin hyllyltä luettelin minua vaivaavan mitä ilmeisimmin ylähengitystieinfektio, tästä johtuva lievä kuumeilu ja toispuoleinen poskiontelotulehdus. Pyysin nätisti antibioottikuuria, mutta Venäjällä päätettiinkin syynätä homma oikein perinpohjaisesti. Hetken kuluttua löysin itseni tosiaan röntgenistä. Kyllä vain, rönt-ge-nis-tä. Täällä kun ei ilmeisesti riitä poskionteloiden ultraaminen tulehduksen varmistamistamiseksi, vaan altistetaan nuoren naishenkilön rintakehä suoraan ties mille ydinsäteilylle (x3) ja pumpataanpa vielä muutama putkilo verta testiin, ihan vain varmuuden vuoksi. Mahtaa vakuutusyhtiö hyppiä Suomessa riemusta.

Lopulta marssin ulos lääkäriasemalta kassissa viisi pakettia lääkkeitä (antibiootit + neljä muuta) ja aika varattuna seuraavaksi päiväksi poskionteloiden punktioon. En sen tarkemmin ryhdy tämän toimenpiteen sisältöä täällä blogissa kuvailemaan, etteköhän termin googlaamalla löydä mukavia kauhutarinoita iltalukemiseksi. Sanomattakin ehkä selvää, että heti asuntolalle takaisin päästyäni otin puhelimen käteen ja peruin seuraavalle päivälle varatun reijityksen. Soittivat toki vielä aamulla perään ja yrittivät terevydentilaan vedoten maanitella takaisin klinikalle. Sitkeitä (vai rahanahneita?) nämä venäläiset, onneksi antibiootit lähtivät puremaan ja olo alkaa jo olla kutakuinkin normaali.

Ihana luppakorvakin heräs just ennen kun lähdettiin.

Say hello to Francis.

Naatitaan.

Ei vois poseeraus vähempää kiinnostaa.

Hän sentään yritti.

Kunnes teki mieli paeta.

Mitäs siinä tuijotat, ihminen. 

Chilliä menoa.

Luppis nukkuu. 

Asiaankuuluva viisumi takasi pääsyn kahvilaan.

Piti ladata akkuja, jotta jaksaa rapsuttaa.

Ruokalistakin on teeman mukainen.

Nyt ihan tosissaan, ihminen.

Iltapesulla.  

Tää kaljupää oli yks mun lemppareista.

Silmä tarkkana seurataan kujakattien riehumista pihalla. 

Tuima katsekontakti. 

Se tunne, kun naamasi roikkuu sängyn reunan yli.

Joku sentään poseeras mulle.  

Mites olis Turun kotiin uus taideteos? 

Ei koiraihmisestä tietoakaan.

Tollasen kolon ku itselleen sais. 

Villieläin kuulee metsän kutsun.

Enemmän tää ilvekseltä näytti kuin kotikissalta.

On nää venäläiset ihan hullua kattikansaa. 

Kiva sisustuselementti, anyone? 

Jos tosta ikkunasta ihan nopsaan livahtais. 

Not a single f*ck was given that day. 

On se syöminen ja nukkuminen rankkaa työtä. 

Varokaa kissoja! 

Tää sopis mukavasti sängyn yläpuolelle dormiin.

Eiköhän tuolla tuu vierailtua vielä uudestaankin ikävän iskiessä.

On sitä onneksi mukavampiakin kokemuksia mahtunut viimeisen viikon varrelle. Perjantaina päätettiin Annen kanssa koettaa uudestaan onneamme kissakahvilan suhteen, viimeksi kun talo oli niin tupaten täynnä, että vapaata aikaa olisi löytynyt vasta illaksi. Nyt kuitenkin pääsimme pienen kakkukahvitauon jälkeen silittelemään karvakavereita viereiseen huoneeseen, jonne muuten piti kulkea Narniaan johtavaa kaappia muistuttuvan vaatekaapin läpi ja maukua ääneen kolmesti (:D). Näytin varmaan jälleen kerran ikäistäni nuoremmalta, lyhyt mikä lyhyt. Tämän hullun kissanaisen psyykkeelle teki kyllä näin reilun parin kuukauden tauon jälkeen erittäin hyvää päästä rapsuttelemaan minileijonia. Kissat kyllä vaikuttivat aivan uskomattoman rauhallisilta ollakseen kissoja, joko olen tottunut adhd-tapauksiin, tai ehkä kuivaruokaan on vahingossa lipsahtanut pari rauhoittavaa, kuka tietää. Oli miten oli, koirahullusta Annestakin kuoriutui siinä tunnin mittaan varteenotettava kissaihminen, ja löysinpä vielä oivan adoptiokandidaatin nimeltä Francis (Frank), jonka voisin käydä kesäkuun lopulla kaappaamassa kainaloon ennen viimeisen Allegron lähtöä takaisin Suomeen...

Päätettiin viime lauantaina pitää venäläisten vaimojeni kanssa sivistynyt viini & juusto-ilta. 

Löysin ouletista Suomessa satasen kustantavat kengät crossfittiä ajatellen hintaan 35€ (!?) 

Oma koppi kullan kallis. 

Sunnuntai-illan take away-safkat. Arksiin olis lähtenyt puoleen hintaan.

Kävelylenkkimaisemat kohdillaan. 

Kyllä tää kaupunki vaan jaksaa ihastuttaa päivä toisensa jälkeen.

Tulevasta viikonlopusta tulee hieman toismuutteellinen juhliessamme lauantaina Annen ja Ellun yhteissynttäreitä limusiinikyydin merkeissä, pitää ottaa ilo irti kaikesta siitä, mihin Suomessa ei raha riittäisi. Seuraavalla viikolla puolestaan saapuvat ensin alkuviikosta Henkan vanhemmat ja heti perään läpystä vaihtaen oma perheeni. Kiirettä siis pitää, mutta pitäköön. On tätä jo odotettukin, laters!

Kyllähän se flunssa näillä lopulta sitten lähti.

P.S. Jos viime postauksessa tuli yliannostus kuvia pienoismallimuseosta, niin eiköhän tämä kissateema hoidan potin kotiin tällä kertaa. Koiraihmiset, älkää vaivautuko.