VENÄJÄLLÄKÄÄN EI SAA KALASTAA KAIKKIALLA

Se alkaisi pikkuhiljaa olemaan kaksi kokonaista viikkoa täynnä täällä rajan paremmalla (?) puolella, ja edelleen painellaan menemään pitkin Pietarin katuja hymyssä suin ilman sen suurempia vastoinkäymisiä tai byrokratian rattaisiin juuttumista. Alakerran isoäitien suorittama satunnainen opiskelijakorttien tiedustelu on tähän mennessä ollut oma kokemukseni venäläisten huhutusta tarpeesta kysellä milloin minkäkin dokumentin perään. Babushkat saisivat ainakin omasta puolestani suorittaa vahtikoiran virkaansa vielä ehkä vähäsen innokkaammin, ties mikä moottorisahamurhaaja sieltä alaovesta päättää livahtaa sisälle, kun tiskin takana jaksetaan harvemmin edes katsetta nostaa. No, vältytäämpähän ainakin laukkuratsiolta.

Kuvia muokattu niin paljon, että Anne totes menevänsä joku päivä kauluspaidassa paikalle ottamaan kuvat CV:hen hahah.

Ekalla viikolla Nebar nimisessä kuppilassa uusien tuttavuuksien kanssa.

Tällä viikolla ohjelmassa oli muun muassa etukäteen hieman kuumoitellut kielikoe, jonka perusteella meidät tultaisiin jakamaan taitotason perusteella ryhmiin venäjän opiskelua varten. Vaikka kirjallisen ja kielioppipainotteisen osion tekeminen jäikin melko rumasti kesken ja melkoisella lottoarvonnalla niitä sijapäätteitä ja taivutusmuotoja sinne paperille lätkittiin, meni tämä testi kokonaisuudessaan odotuksiani paremmin. Kirjallinen osio keskeytyi tosiaan suullisesta osuudesta vastaavan professorin vaatiessa oppilaita siirtymään seuraavaan huoneeseen vastaamaan vielä muutamaan tähdelliseen kysymykseen suullisesti. Jännä juttu, miten täällä sitä pilkkua ei tosiaan monessa asiassa jakseta viilata oikeastaan ollenkaan, ei ainakaan loppuun asti. Toiset oppilaat vastasivat useampaankin kysymykseen, kun taas omalla kohdallani herra tyytyi tiedustelemaan oikeastaan vain sitä, missä ja kauanko olen kieltä tähän mennessä ehtinyt opiskelemaan. Reilu kolme vuotta ja osoitteessa Turun kauppakorkeakoulu. Spasiba vaan bolshoje, saatoin joutua omaan kyvykkyyteeni nähden ehkä turhankin haastavaan ryhmään. Parempi kuitenkin liian vaikea kuin liian helppo, käyn huomenna vierailulla pari astetta alemmassa porukassa ja sinnittelen urheasti tässä vaikeammassa ryhmässä lukukauden loppuun saakka, jollei tuo huominen ryhmä tarjoa tarpeeksi haastetta. Pianhan sekin selviää, kunhan ei tarvitsisi koululle raahautua (dormilta muutaman metrin matka) ainakaan lauantaisin, please.

Venäläistä pakkaussuunnittelua.

Voisin melkei kuvitella alkavani Teremok-yrittäjäksi Suomessa. Jäädään niiiiiin paljosta paitsi!

Suihkun paineesta voin tinkiä, mutta en aamupuurosta.

Enkä myöskään italialaisesta ruuasta, en edes Venäjällä. 

Mama Roma, äiti ja isi tuon teidät tänne.

Kyllä mä yleensä oon ottanu kuitenkin hedelmiä frozen jugu-täytteeksi... seriously.

Enpäs puhunutkaan palturia.

Kerran erehdyin ottamaan keskimmäisen koon ja puolethan jäi syömättä. Rakas pikkuveli, haastan sut syömään suurimman koon kun tuutte käymään.

On täällä sitä kouluakin käyty enemmän tai vähemmän tehokkaasti.

Nyt kyllä kiroaa ettei pitänyt yllä kaunokirjoitustaitoa venäjäksi. Opettajan ilme oli priceless kun näki mun isot kirjaimet. 

Jos edes tehtävänannot sais englanniksi niin saattaisin selviytyä, kunnon kielikylpy.

Eilinen ilta tanssittiin kaikkien Pietarin yliopistojen vaihtareille tarkoitetuissa tervetuliasjuhlissa Morskaya nimisessä baarissa, ja kurvailtiin kuin paikalliset konsanaan naurettavan halvalla taksilla takaisin asuntolalle vakkari kebebbilan kautta siinä aamun pikkutunneilla. Vaikka sunnuntain kunniaksi tänään suuri osa nukkuikin lähemmäs kolmea iltapäivällä mukaan lukien meikäläinen, ei krapulaisesta olotilasta ole onneksi tietoakaan. Joku tuossa aikaisemmin jutteli, miten Suomen päädyssä esimerkiksi laktoosi-intoleranssista kärsivät voivat usein ulkomailla ollessaan kuluttaa maitotuotteita täysin huolettomasti ilman minkäänlaista oireilua. Kenties sama pätee myös alkoholin ja dagen efter-olotilojen väliseen korrelaatiokertoimeen täällä itänaapurissa, toiveajattelua :D

Jos baariin saa tuoda oman pullon viiniä niin ei voi olla huono paikka, ei vaan voi.

Jukrat täällä on fiksuja ihmisiä.

Jäi Soul Kitchenissä ruuat saamatta, mutta korvaavia elintarvikkeita oli kuitenkin tarjolla.

Pesispä joku joskus tänkin selfie-peilin.

Hyvää ystävänpäivää tasapuolisesti uusille ja vanhoille ystäville!

Nyt lähden kuitenkin ystävänpäivän merkeissä treffaamaan tuota polyteknisen yliopiston kasvattia ja toivon nälän iskevän uudestaan vielä seuraavan tunnin sisällä. Äsken tuli Annen kanssa vedettyä nimittäin (taas vaihteeksi) sellainen kasa sushia, että voin olla huonoa ruokaseuraa tänä iltana. En tosin mene vannomaan toisenkaan osapuolen ruokahalusta mitään, Snapchatin perusteella viimeiset shottilasit kun on laskettu käsistä tänä aamuna siinä kymmenen maissa paikallista aikaa. Pojat ne on vissiin poikia täällä Venäjälläkin. Loppukevennyksenä haluan jakaa kanssanne kuvan eräästä koulumme wc-tiloja somistavasta kyltistä. Jokainen saa omatoimisesti halutessaan kääntää tekstin vaikka Google translatorilla, annetaan tällä kertaa kuvien puhua puolestaan. Merkittävimpänä havaintona voidaan kai pitää kuitenkin sitä, että kalastus vessanpöntöstä on ehdottomasti kielletty. Dasvidanja!

Vain ja ainoastaan Venäjällä.

Kotikadullamme kasvaa Minioneja. Nää on Siri sulle!