BILEET BUSSISSA JA TIIMITYÖTENTTI

Privjet täältä Pietarista ja hyvää naistenpäivää! Pahoittelut blogin puolella vallinneesta parin viikon mittaisesta hiljaisuudesta, hengissä ja terveinä ollaan edelleen. Ensimmäisen kahden viikon turismoilun jälkeen ei kuvia tulekaan räpsittyä enää samaan tahtiin ja kirjoittamiseen tarvittavaa materiaalia on välillä oikeen keräämällä kerättävä vähän pidemmän aikaa. Mutta samaa mukavaa arkea täällä elellään vieläkin. Ensimmäinen "tenttikin" tuli muuten muutama viikko sitten suoritettua ja vitsiltähän se tuntui koko homma ainakin näin suomalaisesta näkövinkkelistä. Kotona kun varjellaan omia tenttivastauksia kuin valtionsalaisuuksia ja lunttaamisesta seuraa uskomaton skandaali, on täällä ilmeisesti täysin hyväksyttävää keskustella vierustoverin kanssa mahdollisista vastausvaihtoehdoista ja lähetellä WhatsAppiin kuvia luentokalvoista. Ei siis ihme, että Suomeen saapuvat venäläiset vaihto-oppilaat kuulemma ajoittain vääntävät itkua ymmärtäessään, että tenttitilaisuudessa jokaisella onkin lupa katsoa vain sitä omaa A-nelostaan. Voi raukkoja. Tulee olemaan hankalaa varmaa itsellänikin syksyllä koulussa, kun yhtäkkiä tarvitseekin tosissaan taas opiskella. Siihen saakka nautiskellaan kuitenkin vielä tästä "lehmät pellossa"-meiningistä, harvinaista herkkua nimittäin.

Ihana leipomo/kahvila kotikadulla.

Lähinnä ollaan nautittu harmaasta tihkusateesta, mutta paistaa se aurinko välillä täälläkin.

Ei veny opiskelijabudjetti joka suuntaan, vaikka ulkomaalaiset suomalaisia täällä rikkaiksi luulevatkin. Tietäis vaan :D 

Suvin synttäreitä juhlittiin tuossa joku aika takaperin. 

Kakut ja kaikki, tottakai.

En oo varma pitäiskö huolestua enemmän Hesarista vai tosta synttärihatusta.

Jos narikkamies ei halua/jaksa/viitsi antaa sulle narikkalappua, niin voit vaan ottaa valokuvan henkarista. 

Jo perinteeksi muodostunut City Grill ja mysteerinen kanapurilainen, jota on aina jäljellä vain yksi kappale, ja jonka valmistus kestää ikuisuuden. 

Elämässä kuuluu olla sitä balanssia. Burgeri + hedelmäsalaatti = plus miinus nolla. 

Tappavaa tavaraa vaatteille toi granaattiomena. Suojautukaa.

Joskus se balanssikin tosin kärsii ja pahasti. No rAgrets. 

Yksi varmasti mieleenpainuvimmista illoista vietettiin edellisenä sunnuntaina (kyllä, sunnuntaina), kun Anne sai houkuteltua meidät loputkin sijoittamaan 900 ruplaa päästäksemme hyppäämään ympäri kaupunkia huristelevan Party Bussin kyytiin. Pakko sanoa, että fiilikset siihen ahtaaseen ajoneuvoon astuessamme olivat hetken aikaa melko hämmentyneet, mutta nopeasti siinä saatiin kolme tuntia kulumaan pysähdellessämme mm. Iisakin kirkolla ja Eremitaasilla ottamassa valokuvia ja haukkaamassa happea. Hintaan sisältyneet viinaksetkin loppuivat ainoastaan kaksi kertaa.

Saa siitä hobitistakin pitkän, kun laittaa vaan rohkeasti korot jalkaan.

Ikkunoista päätellen tuli hiki.

Kokemus tuokin ja hyvä että lähdettiin! Todettava tosin on, että alkaa pikkuhiljaa tämä viikottainen juhliminen tuntua. Varsinkin, kun kotona Suomessa tulee sitä kauppatorin ympäristön monipuolista yöelämää koluttua läpi rehellisesti sanottunu aika mitätön määrä kertoja vuodessa. Onpahan sitten motivaatiota viikolla syödä salaattia ja käydä Fit Fashionilla rääkillä tasaiseen tahtiin. Only in Russia...

Paras ostos ikinä.

Kunnon rysylasit niin sopeutuu joukkoon.  

Koska lunttaaminen oli sallittua. Helppo oli ilmankin.  

Ihan hullu ikävä crossfittiin. 

Naistenpäivän kunniaksi Verikirkon (ja puhelimen) katsastus.

Toinen maininnan arvoinen tapahtuma oli viime perjantaina Suomen konsulaatissa järjestetty, suomalaisille opiskelijoille suunnattu Vaihdosta duuniin-tapahtuma, jonka tarkoituksena oli infota kiinnostuneita nuoria Venäjällä toimivien suomalaisyritysten tarjoamista työ- ja harjoittelumahdollisuuksista. Kyllä siinä kuunnellessa tuli sellainen olo, että tulevaisuudessa olisi hienoa jotain Venäjään liittyvää työssään päästä tekemään, mutta kielitaitoa on kenties kartutettava vielä aika tavalla. Hyvä tilaisuus anyway, eikä herkullinen buffa ja viinitarjoilu siitä ainakaan kurjempaa tehnyt, heheh. Kielitaitovaatimuksen tiukkuus tuli kyllä monelle meistä yllätyksenä, mutta saipahan taas kerran konkreettisen syyn kaivaa ne kirjat sieltä kaapista ja alkaa kertaamaan sanastoa. Onpahan venäjänopettajamme, sympaattinen rouva Ljudmila sitten tyytyväinen ;) Ja jollei muuta, niin tulipahan tilaisuudessa tavattua moskovalaiset hammaslääkärikaksoset, jotka lupasivat mm. edullisen hampaidenvalkaisun, jos sille tulee tarvetta tässä jossakin vaiheessa.

Kahvia on mulla täällä kulunut huomattavasti kotimaata kovempaa tahtia.

Ja täältä saa ne parhaat take away sumpit ihan koulun kulmilta.

Akkujen lataus.

Katan aka mun kämppiksen kanssa löydettiin tosi kiva lounasmesta. 

Siis miten joku näin limaisen näköinen voi olla niin hyvää? 

Macha-latte maistui ruoholta, mutta vastaa kuulemma 10 kupillista vihreää teetä. En siis valita. 

Kahvilat ei täältä kyllä kesken lopu.  

Ihana Anne toi mulle kissasuklaata Moskovasta!

Kotitekoinen leffateatteri. 

Verikirkko pisti kyllä upeudessaan hiljaseksi.

Mosaiikkia mosaiikkia.

Lattiasta kattoon.

Hetken on saanut väkerrellä.

Joka nurkka viimesen päälle. 

Aidattuna palanen jalkakäytävää, jossa keisari Aleksanteri toinen haavoittui kuolettavasti. Tämän vuoksi kyseinen kirkko muuten rakennettiin. 

Ei mikään Turun tuomiokirkko.

Blingblingiä.

Ei vaan mee jakeluun. En tiedä mistä junanraiteesta pitäis alkaa vääntämään. 

P.S. Tämän viikon loppukevennyksenä esimerkki erään kerroksen keittiön normaalista siisteystilanteesta. Kun sitä jugurttia ei vaan voinut vaikka pyyhkiä pois siitä lattialta... Nyt kuitenkin suuntaan joogaan (APUA) ja viikonloppuani saapuukin sitten sulostuttamaan Heikkilän tehokaksikko Suomen maasta. Hommaa siis riittää ja hyvä näin, do vstretsi!