FROM RUSSIA WITH LOVE.: KAKSOSIA, KULTTUURIA JA KAIVATTUA SALMIAKKIA

Privjet! Viime viikonloppu koostui hieman toismuutteellisesta ohjelmistosta Heikkilän kaksosten saapuessa Suomesta neljäksi päiväksi arkeani ilahduttamaan. Sieltä päädystä oli isovanhempien puolesta kuulunut vaatimuksia siitä, että matkan sponsorointi tulee olemaan täysin riippuvainen reissun kulttuurisisällöstä. No, eihän siinä muu sitten auttanut, kuin alkaa tekemään läheisempää tuttavuutta paikallisten turistikohteiden, kuten Eremitaasin ja Iisakin kirkon kanssa. Ja kyllä muuten kannatti. Kyllä sitä aika etuoikeutetuksi itsensä täällä ydinkeskustassa tuntee, kun saa iltalenkinkin heittää pitkin Nevan rantaa, tai vaikka keskellä Palatsinaukiota.

Viikonloppu oli muutenkin kaikin puolin onnistunut kokonaisuus hyvän ruuan, puhtaiden hotellilakanoiden ja lämpimän suihkun (luksusta dormielämän jälkeen), nähtävyyksien, hulvattoman seuran ja ehkä myös pienimuotoisen shoppailun ja yöelämänkin osalta. Oli mahtavaa huomata, ettei Venäjä näihinkään supisuomalaisiin ja kenties muutamilla ennakkoluuloilla maustettuihin tovereihini onnistunut mitään suurempia traumoja aiheuttamaan, päinvastoin. Tilanne saattaisi toki olla toisenlainen, jos viikonloppu oltaisiin vietetty laitakaupungin nähtävyyksiä ihastellen, hahah. Eihän tämä edelleenkään ole sitä todellista Venäjää. Säästetään jotain tuleviakin reissuja varten.

Todennäköisesti koko postauksen ainoa kuva, jolle on viitsitty näyttää kuvankäsittelytyökalua.

Lauantaina suunnattiin suoraan aamusta Iisakin kirkolle.

Perinteinen turistiotos.

Kuten Heikkilätkin totesivat, kaikki näyttäisi paremmalta ilman noita sähköjohtoja.

Uljas julkisivu.

On niitä pylväitä muuallakin kuin Roomassa.

Vaatimaton ulko-ovi.

Näköalatasanteelle kapuaminen (portaista huolimatta) oli kyllä loistava päätös.

Miten voi kolmen henkilön mahduttaminen samaan kuvaan tuottaa niin tolkuttomasti vaikeuksia?

Näkymää katolta katsottuna.

Ylhäältä käsin saa kaupungista turistina heti helpommin kokonaiskäsityksen.

Harmaata, mutta kaunista.

Siinä se kotikaupunki lepää.

Yksityiskohtien määrä oli jälleen kerran hämmentävä.

Muun muassa kirkon rakennuksesta oli kivasti informaatiota luettavana.

Kuvakulma "niskat kipeäksi".

Kuka herra lienee kyseessä.

Taulu koki valaistumisen.

Niskat kipeäksi.

Taitaa jäädä Turun tuomiokirkko kakkoseksi.

Siinä on taas hetki saatu leikata, liimata ja askarrella.

Annetaas hetki ihan vaan kuvien puhua puolestaan.

Hotelliksi valittiin aivan asuntolan kulmilta Kravt, jossa todella hinta/laatu/sijainti/siisteys/palvelu-suhde oli enemmän kuin kohdallaan. Toki olisin itse voinut viikonlopun majailla dormilla ja säästää majoitukseen kuluneet rahat, mutta teki kyllä erittäin hyvää ottaa itsekin pientä lomaa asuntolaelämästä. Tasaisella paineella toimivaa lämmintä suihkua kun ei enää voi ottaa itsestäänselvyytenä missään, joten muuan muassa tästä ja eteen katetusta aamiaisesta nauttimisesta en voi kyllä sanoa katuneeni.

Kazanin katedraalissakin käväistiin.

Turisti-Siri

Turisti-Meri

Nevskillä kun poikkeaa liikkeen ovesta sisään, niin ei voi koskaan tietää, mitä löytää.

Guljailureissun kuvasaldoa.

Muuten kaunista, mutta sähköjohdot.

Ja pitihän sitä välillä syödä. Ah sitä ylpeyttä, kun sain nämä kaksi maistamaan sushia!

Ilma helli lauantaina.

Mahtipontinen pytinki.

Vieraat turismoilemassa.

Varmaan blogissakin jo harvinaisen tutuksi tullut Eremitaasin julkisivu.

Kun se vaan on niin nätti.

Ekaa kertaa sisäpuolella.

Alkaa tää omakin minimalistinen sisustusmaku muuttua.

Kultaa ei koskaan voi olla liikaa.

Eikä vihreää saatika punaista.

Upeelta näyttää sisältä ja ulkoa.

Pienet Harry Potter-fibat tuli tästä kirjastosta.

Paikallinen lastenhuone.

Rouva näytti hieman huonosti nukkuneelta.

Yksi mun lempparitauluista.

Nähtävää on liikaa vaikka aikaa olisi vuoden jokainen päivä.

Ihhahhaa-ihhahhaa...

...hepo hirnahtaa-aa.

Kaikkia infokylttejä ei myöskään ehtinyt jäädä lukemaan.

Hyvin mieltäylentävää taidetta.

Löysin ihastuttavat ovenkahvat uuteen kämppään Turussa.

Punainen on selkeästi ollut kovassa huudossa.

Kulta, check.

Kattokruunut, check.

Taidenäyttely, check.

Puoliksi lapsi ja puoliksi vuohi, check.

Siri kulkemassa kohti kulttuuria.

Tältä se venäläinenkin kirjoitus välillä näyttää.

Paikalliset kaksoset.

Monessa vitriinissä on selkeästi määrätty sekä lämpötila, että kosteus.

Onneks hevosille on nykyään muita käyttötarkoituksia, kuin sotakalusto.

Saattais tehdä kipeää.

Siinä kaikki, mitä meikkilaukusta tulee löytyä.

Kuinka monta kertaa yhdessä postauksessa saa mainita sanan "kulta"?

Päämiehen pääpaikka.

Jos vielä kerran: kultaaaaaaa.

Aurinkoinen päivä teki kunniaa myös sisätiloille.

Siitä neidit valitsemaan.

Toinen valtaistuin.

Myös kirkko löytyi.

Valitettavasti vasta juuri ennen sulkemisaikaa tajuttiin egyptiläisen näyttelyn olemassaolo.

Tässä on kuvattuna fiilis sunnuntaiaamuisin.

Myös Kreikka-osastolla olisi voinut kierrellä tunti tolkulla.

Ihan ku Herkuleksesta.

"HERKULEEEEES, MISSÄ SÄ OOOOOOOOT?" Tajuat jos tajuat, hehheh.

Pitkis ja pätkis.

Muikeita tyttöjä.

Meikäläinen Verikirkon kulmilla.

Loppuun vielä nämä arkistojen arteet.

Hobitti nauttimassa korkeakulttuurista.

First things first.

Napenaama. Älkää kysykö termin merkitystä. En tiedä.

Kun olet hautautunut tavaroihin ja hotellin wifi ei toimi.

Koululla norkoilemassa.

Taukojumppa ja kummastuneita katseita taka-alalla.

Kiitoksia siis käynnistä rakkaat ystävät, vaikka lompakko keveni ja paino pääsi nousemaan, oli jokainen hetki todellakin sen arvoista. Vielä kun olisi oma kaksossiskoni ollut geimeissä mukana, olisi nelihenkinen porukkamme ollut koossa taas, ehkäpä seuraavalla kerralla! Seuraavaksi visiitille odotellaankin sitten Henkan vanhempia ja omaa perhettäni, eipähän tarvitse montaa viikkoa onneksi enää heitäkään venailla. Toivotaan vaan, että huhtikuussa kevät olisi päättänyt rysäyttää tänne Pietariin jo ihan toden teolla, vaikeaa nimittäin pakata viikonloppureissulle kolmea eri takkia, kun lämpötila vaihtelee yhden vuorokauden aikana nahkatakkikeleistä pilkkihaalarit vaativaan viimaan.