LAKUJA, VOTKAA JA FAZERIN SINISTÄ

Ei ne hommat ehkä täysin omalla painollaan rullaa eteenpäin, mutta pienellä panostuksella kuitenkin etenevät melko vaivattomasti. Junaliput on nyt siis vihdoin varattu ja seikkailu itänaapuriin starttaa maanantaina ensimmäinen helmikuuta kello kahdeksan reikä reikä Turun rautatieasemalta. Pietarin päätyyn puolestaan pitäisi saapua siinä noin puoli kolmen maissa vaihdettuamme ensin Pasilassa kulkupeliksemme Allegron. Viisumiin vaadittavat dokumentit valokuvineen ja HIV-todistuksineen tulivat nekin viimein viedyiksi viisumikeskukseen (pointsit aivan uskomattoman hyvästä asiakaspalvelusta), ja alkaa näköjään Kupittaan kaksiomme irtaimistokin hitaasti mutta varmasti löytää tiensä muuttolaatikoihin. Hyvä niin, kiirehän tässä muuten tulisi, sillä vietän itse näistä kahdesta jäljellä olevasta Suomi-viikostani toisen rundaten reittiä Tampere-Lahti-Helsinki viettämään aikaa vielä siskoni ja ystävieni kanssa ennen lähtöä muille maille. Henkka, pahvilaatikoiden kokoon teippaus tulee siis olemaan sun vastuulla!

Lakut oli jo pakko avata, mutta juoman ja sokolaatin säästän suosiolla lahjusten varalta Venäjälle. 

Ystävistä puheenollen, yksi pahimmista vieroitusoireiden aiheuttajista vaihtoni aikana tulee takuuvarmasti olemaan meidän upea työporukka, joka ei valehtelematta ole koskaan toiminut näin sujuvasti yhdessä ja tehnyt jokaisesta työpäivästä erilaisen ja väistämättä nauruntäyteisen. Joten hei te kaikki tiimiläiset siellä kun luette tämän kuitenkin (heheh): kiitos kaikesta tsemppauksesta ja kannustuksesta, mitä olette mulle antaneet tämän vaihtoonlähdön tiimoilta. Samoin kaikista niistä työvuoroista, jotka olette joutuneet kuuntelemaan mun paasausta siitä, miten muka selviän 5kk kylmällä suihkulla ja yhdellä vessalla per liian monta tyttöä. Oikeasti, jos läksiäislahjasta paljastuu Fazerin sinisen, lakritsin ja votkan lisäksi slaavilaiseen tyyliin soveltuva korusetti puhumattakaan huulirasvasta, käytetystä nukkarullasta, appelsiinista, isänmaallisesta avainnauhasta ja edustamamme brändin talvimallistoon sisältyvän parkatakin hupun karvaosasta, on melko turvallista sanoa, että mulla on maailman parhaat työkaverit. Oottakaahan vain, oon takaisin sukkien ja bokserien ääressä ennen kuin huomaattekaan! Ootte todella tärkeitä koko porukka.