SISÄISTÄ VENAKKOA ETSIMÄSSÄ

Täällä ollaan ja vieläpä elossa ja terveinä, joten so far so good. Saavuimme siis tosiaan Allegrollamme maanantaina puoli kolmelta paikallista aikaa (täällä kello on Suomen ajanlaskua tunnin edellä) Pietarin keskustan tuntumaan asemalle Finljandski vokzal, jossa tuutorimme Alyona ja Alex meitä jo onneksi odottivat. Ei siis muuta kuin kassit kantoon ja jumalattomat rullaportaat alas metroon, kiitokset tässä kohtaa pojille, jotka avuliaasti auttoivat tyttöä hädässä. Ennen rullaportaita piti toki ostaa jonkin sortin poletit automaatista, joilla kulkuporttien läpi pääsee kulkemaan. Omalta osaltani metromatka meni lähinnä muiden perässä kiltisti kävellessä, tuskin tulen ihan heti oppimaan Pietarin metron linjojen ja värikoodien merkityksiä. Punaista ja vihreää linjaa taidettiin kuitenkin käyttää, tosin ei hajuakaan, että missä järjestyksessä. Onneksi koulumme sijaitsee aivan ydinkeskustassa, joten tarvetta esimerkiksi metrokortin hankinnalle ei välttämättä edes ole, we will see. Lyhyen metromatkan jälkeen raahauduimme laukkuinemme rullaportaita pitkin takaisin maanpinnalle ja löysimmekin itsemme suoraan Pietarin pääkadulta, Nevsky Prospektilta. Fiilis tässä kohtaa oli kyllä kieltämättä melkoisen epäuskoinen, joskin ainoastaan hyvällä tavalla. Allegron ovista ulos astuessamme maiseman ei ehkä voinut sanoa hivelevän silmää, mutta auringon valaisema valtakatu kauniine rakennuksineen ja nenän edessä nouseva Kazanin kirkko palauttivat kyllä uskon melko nopeasti.

Yksi onnellinen turismo. 

Tässä riittää opettelemista. 

Ekat näkymät Pietarista. 

Hyvältä näyttää. 

Eikä paskemmalta tämäkään. 

Nevskyltä matkaa yliopistolle on onneksi vain muutaman minuutin kävelymatka, joten pian jo löysimmekin itsemme täyttelemästä asuntolan alakerrassa babushkojen kanssa papereita ja vastaanottamasta opiskelijakortit ja huoneiden avaimet. No, siitä huoneesta sitten. Tällä hetkellä olen viidennen eli asuntolan ylimmän kerroksen ainoa suomalaisvahvistus, ja asun yksin kahden hengen huoneessa, kunnes huonetoverini joskus päättää saapua. Yritin kalastella informaatiota siitä, koska tämä ylhäinen yksinäisyyteni loppuu ja minkä maan kansalaisen kanssa minulla on kunnia tämä pieni kukallisilla päiväpeitoilla varustettu yksiöni jakaa, mutta kukaan ei sitä minulle suostunut kertomaan. Tulee kuulemma olemaan yllätys. Ja sehän sopii minulle, kunhan ei kukaan päätä alkaa muuttohommiin keskellä yötä. Hetken kotiuduttuamme lähdimme porukalla Alyonan ja Alexin johdolla syömään, nostamaan rahaa ja käymään ruokakaupassa. Kauan ei kävellä tarvinnut, kun vastassa oli jo ensimmäinen Teremok,venäläinen pikaruokaketju, joka tarjoilee ties mitä blineistä ja borssikeitosta pelmeeneihin. Itselleni tilasin sujuvalla venäjälläni (hahahaha) borssia ja täytetyn blinin, очень вкусно! Ruokakaupasta mukaan tarttui oikeastaan vain reilusti vettä, täällä kun hanavesi on juomakelvotonta. Tämä saattaa koitua kohtaloksi itsellenni, sillä minulla on omituinen tapa seistä suihkussa monesti suu auki täysin tiedostamatta, pitäneen kerrankin keskittyä, jotta vatsataudeilta vältytään. 

Maanantai-iltana lähdimme vielä pienellä porukalla kävelemään lähimaastoon, aivan uskomatonta, miten lähellä Neva, Eremitaasi, Verikirkko, Nevsky ja vaikka mitkä muut Pietarin päänähtävyyksistä oikeasti ovatkaan. Kyllä tämä on loskasta huolimatta uskomattoman kaunis kaupunki, tuntuu heti kotoisilta hoodeilta. Ennen asuntolaan paluuta kävimme vielä istumassa yksillä läheisessä pienessä kuppilassa ja kurvasimme lopulta Diksin (ruokakauppaketju) kautta asuntolalle nukkumaan. Yllättävän hyvin tuli uni erittäin epämukavasta patjasta huolimatta, mutta positiivisesti ajatellen, kovalla nukkuminen tekee onneksi hyvää selälle, hehheh.

Paskemmalta näyttää, mutta hyvin ollaan vanhassa asuntolassamme numero 8 viihdytty. 

Paikallinen opiskelijakortti 6/5. Ilman tätä ei ole asiaa asuntolan puolelle.

Paikallista katukuvaa. 

Paikallista katukuvaa osa 2. 

Teremok, tykkäsin.

Blinejä ja borsh keittoa, ah!

Koulun ympäri pyörimässä.

Ei tämä nyt mikään Hilton ole, mutta menettelee. Venäjällä saa mitä Venäjällä tilaa. Tilasin vanhan asuntolan. 

Näkymä koulun pääportille.

Vartijakissa. 

Kazanin kirkko sijaitsee aivan koulumme ulkopuolella.

Jylhiä on rakennukset, silti Turku for ever. 

Kazan again.

Verikirkko, sanattomaksi pistää. 

Pietari on täynnä ihania kahviloita ravintoloista puhumattakaan.

Eremitaasin kulmilla pyörimässä.  

Eremitaasin kulma.

Toinen Eremitaasin kulma, pitänee visiteerata sisälläkin. 

Eremitaasin julkisivua ihastelemassa. 

Palatsinaukio iltavalaistuksessa.

Turun kauppatoriltakin löytyy muistaakseni yksi sähkötolppa.

Iltakävelyllä uusien tuttavuuksien kanssa. 

Harvassa paikassa näkee näin kauniita ja yksityiskohtaisia rakennuksia.

Must have tuliainen. 

Kotikuntosalikompleksi. 

Crossfit East Turku, I miss u already. 

Iloinen yllätys kaupan leipähyllyllä, kun käteen osui Fazerin tummia viljatuotteita.

Ainoa kuva, jonka ehdin kunnolla muokata. Pahoittelen lopun kuvasaldon laatua. 

Tiistaina pienessä kahvilassa syödyn aamiaisen ja pienten päiväunien jälkeen vuorossa oli sim-korttien hankinta paikalliselta operaattorilta nimeltä Beeline, naurettavan halpaa verrattuna Suomeen samoin kuin suurin osa täällä syömästämme ruuasta. Salikortin hankinta oli myös yksi eilisen päivän merkittävimmistä agendoista ei ainoastaan suihkun, vaan myös itse treenaamisen takia. Venäläinen kun ei ruuassaan tunnetusti rasvaa säästele, on varmistettava, ettei viiden kuukauden aikana ehdi muodostua havaittavaa pelastusrengasta keskivartalon seudulle, saati minnekään muualle. Aivan koulumme läheltä löytyikin sitten melko sanattomaksi vetävä kuntosalikompleksi, Fit Fashion. Tämä monikerroksinen lasipalatsi tarjoaa perinteisen (suuren!) kuntosalialueen lisäksi kaikkea mahdollista nyrkkeilystä ja ryhmäliikuntatunneista strip- ja vatsatanssiin, sekä muutaman kerran viikossa järjestettävään toiminnalliseen treeniin, joka todennäköisesti tulee omalla kohdallani korvaamaan crossfitin vaihdon aikana. Vaihtoehtoja siis löytyy, suursuosikki tulee varmasti olemaan kasvojen lihaksille (?) suunnattu tunti, joka vähentää ryppyjen muodostumista ja parantaa kasvojen muotoa. Taidetaan siis tosissaan olla Venäjällä. Käytiin Annen kanssa itseasiassa jo testaamassa muutama ryhmäliikuntatunti ja auta armias mitä menoa. Vaikka tyypillinen venäläinen fitnesmisu saattaa urheilurintsikoissaan ja leoparditrikoissaan meikit naamassa näyttää vaarattomalta (varsinkin, kun hän kesken jumppaa syventyy Instagramin ihmeelliseen maailmaan), olet väärässä. Jos pystyt vetämään läpi tunnin mittaisen hikijumpan tauotta ja lähestulkoon juomatta tilkkaakaan vettä, ansaitset kyllä kunnioitusta. Ehkä mekin viiden kuukauden kuluttua kykenemme samaan...

Ensimmäisen aamun aamiainen läheisessä ranskalaistyylisessä kahvilassa. 

Yksi asuntolamme keittiöistä. Vähemmän on vissiin enemmän.  

Yksinkertainen on kaunista.

Oma kerrokseni taitaa tuoleista päätellen olla koko asuntolan vanhimmasta päästä.

Viimeinen huone oikealla kuuluu minulle. 

Halpaa kuin saippua, nimittäin puhelinliittymät Venäjällä. 

Kuvasaldoa tiistaiselta kävelyreissulta. 

Harmaata on, mutta sehän ei aurinkoista mieltä sumenna.  

Malliesimerkki ilmeisesti täysin laillisesta parkkeerauksesta Venäjällä. 

Onnea vain sinulle, joka tuoan takimmaisen auton omistat. Et taidakkaan lähteä tänään minnekään.  

Jos Verikirkko veti sanattomaksi, niin Fit Fashion-kuntosali vei tajunkin.

Ei mikään perus Elixia. 

Täällä kelpaa hikoilla, kun hikipisaratkin tullaan pyyhkimään pois lattialta.

Anne ja vartijaleijonat koulun porteilla.  

Ei nyt mikään Turun kauppis, mutta menettelee. 

Olen tullut taivaaseen. Sushimestoja on jokaisen kulman takana ja hintataso Suomeen verrattuna ilmainen.

Pitihän sitä nyt kermavaahtoa tilata, ettei liian terveellisesti tule elettyä.

Paikallinen baari aivan koulun kupeessa. Saatan lykätä vierailua vielä tuonnemmaksi. 

Koulun vierestä löytyi super rento olohuonemainen oleskelupaikka pleikkareineen, lautapeleineen ja vesipiippuineen. 

Tänään on tullut muunmuassa käveltyä useampi tunti paikallisen Galeria ostoskeskusten käytäviä, spotattu uusi ravintolasuosikki Marketplace, joka toimii pitkälti samalla konseptilla monille tutun Vapianon kanssa. Nyt illalla ajattelin vain skypetellä kotipuoleen ja korkata lähikaupasta ostetun epämääräisen smetana snacks pussin. Kaiken kaikkiaan asiat täällä ovat alkaneet rullaamaan jopa odotettua paremmin, eikä oikeastaan minkäänlaista takapakkia ole otettu vielä yhdenkään asian kanssa, eikä edes kengät läpimäriksi kastava loskasää ole menoa haitannut. Eiköhän sitä kuitenkin jossain vaiheessa päästä nauttimaan vielä sen byrokraattisen Venäjän parhaimmista paloista, sitä odotellessa. On myös ollut upeaa huomata, miten venäjäntunneilla Suomessa istutut tunnit eivät ole ollut täysin hukkaan heitettyä aikaa. Ravintoloissa ja kahviloissa tulee ymmärretyksi melko hyvin, ja asuntolan babushkoillekin saa viimeistään rautalangasta vääntämällä selitettyä, mitä asia milloinkin koskee. Palaillaanpa asiaan taas kun sitä ilmaantuu, до встречи!

Suihku näyttää oikeasti pahemmalta, kuin mitä todellisuudessa onkaan. Silti salikortti suihkuineen tuli ihan tarpeeseen.

Mikäs sen parempaa, kuin aamupala-Elovenat Muumi-mukista. 

Näkymä koulun viereisen kanaalin ylittävältä sillalta. 

Kävellen kohti Galeria-ostoskeskusta.

Ihan kuin Raision Myllyyn olisin astellut.

Uusi ravintolasuosikki, joka onneksemme toimii useammassa lokaatiossa täällä Pietarissa.

Huvittavan halpa ja herkullinen lounas taisi kustantaa about kaksi ja puoli euroa. 

Marketplace hurmasi sekä safkan, että sisustuksen puolesta. 

Kortille ladotaan ostokset, ja maksetaan ravintolasta lähtiessä.  

Kiertämistä olisi riittänyt vaikka koko päiväksi.

Vaikka avoin uusille kulinaristisille kokemuksille olenkin, jätin nämä uutukaiset silti vielä lähikaupan hyllylle.  

Suihkusandaalit jäivät valitettavasti vielä ostamatta, mutta muuta mukavaa kassinpohjalle tarttui kuitenkin. 

P.S. On se kumma, ettei Pietarin kokoisesta kaupungista tunnu löytyvän halpoja varvastossuja suihkukäyttöön. Other than that, asiat ovat kyllä vallan loistavasti, ei voi ehkä sittenkään valittaa.